Tietoa kalastusteollisuudesta

Kalastusteollisuus liittyy merkittäviä ekologisia ongelmia, jotka juontavat juurensa suureen kysyntään ja moderneihin kalastusmenetelmiin.

Kalastuksen sanotaan olevan yksi maailman vanhimmista elinkeinoista, ja sen juuret juontavat kauas historiaan. Nykyisin kala on yksi merkittävistä eläinproteiinin lähteistä, ja yhä useammat ihmiset ovat alkaneet suosia ruokavaliossaan kalaa sen terveydelle myönteisten vaikutusten johdosta. Kalastus on noussut valtavaksi maailmanlaajuiseksi bisnekseksi, jossa nopean kehityksen ja kysynnän kasvun takia on monin paikoin unohdettu tai täysin ohitettu kalastukseen liittyvät ekologiset kysymykset.

Vuosittain kalastettavat määrät ovat valtavia. Kalastuksen kokonaistuotanto on vuosittain miltei 100 miljoonaa tonnia erilaisia kalastettuja kaloja. Kalastuksessa tietyt merkittävät maat kuten Kiina, Yhdysvallat, Venäjä, Norja ja Islanti kalastavat suurimman osan koko maailman kalantuotannosta. Etenkin Norjassa ja Islannissa kalatalous on yksi maiden merkittävimmistä talouden osa-alueista. Kalastuksen määrän kasvaessa ja yhä suurempia saalismääriä tavoiteltaessa ovat myös kalastukseen käytettävät välineet ja menetelmät kehittyneet nopeasti.

Verkkokalastuksesta troolaukseen

Kalastuksessa yksi perinteisimmistä ja vanhimmista menetelmistä on verkkokalastus. Kyseessä on niin sanottu passiivinen kalastustapa, jossa verkko asetetaan veteen ja odotetaan, että kalat uisivat verkon läpi. Verkonsilmän koosta riippuen tietyn kokoiset kalat jäävät verkkoon kiinni. Verkkojen nostamista vedestä sanotaan kokemiseksi. Perinteinen verkkokalastus ei ole enää kovin suosittu kalateollisuuden parissa sen hitauden ja epävarman tuoton takia, sillä kalojen saantia ei verkkokalastuksessa voi pitää varmana.

Nykyisin suurin osa kalasta pyydetään troolauksella, jossa yksi tai kaksi alusta vetävät perässään pussin muotoista, kalastusverkkoa muistuttavaa troolia. Troolaus on verkkokalastusta huomattavasti nopeampaa ja tehokkaampaa, mikä selittää sen suuren suosion. Troolauksessa vene etsii kalaparven kaikuluotaimen avulla, minkä jälkeen trooli lasketaan veteen. Kun trooli on vedessä, ajaa vene kalaparven läpi niin, että parvi jää troolin sisään, minkä jälkeen trooli kelataan koneellisesti veneeseen takaisin.

Kalanviljely

Villikalojen pyynnin määrän kasvun ohella kalankasvatus on nostanut suosiotaan huimasti etenkin 2000-luvun kuluessa, ja nykyisin vajaa puolet maailmanlaajuisesti syödystä kalasta on tuotettu kasvattamalla. Kalan kasvatuksessa tai -viljelyssä kaloja kasvatetaan yleensä luonnonvesiin sijoitetuissa verkkokasseissa. Ravinnoksi tuottamisen ohella viljelyllä tuotetaan myös kaloja, jotka myöhemmin istutetaan luonnonvesiin. Yleisimmät viljeltävät kalalajit ovat lohi, erilaiset karppilajit sekä niilintilapia. Suomessa kirjolohi on ehdottomasti merkittävin kasvatettu kalalaji.

Villikalojen kalastukseen verrattuna kalanviljelyä pidetään huomattavan ekologisena vaihtoehtona sekä yhtenä tehokkaimmista ja kestävimmistä keinoista eläinproteiinin tuottamiseen. Kalat voivat hyödyntää rehun huomattavasti maalla kasvatettavia eläimiä paremmin, mikä tekee toiminnasta merkittävästi ekologisempaa perinteiseen karjatalouteen verrattuna. Kalankasvatuksella on kuitenkin kääntöpuolensa. Vesistöjen rehevöityminen sekä kasvatettujen ja villikalojen eri sairauksien sekoittuminen ja niistä seuraavat kalojen massakuolemat huolestuttavat. Kasvatettujen kalojen lopettamistavat puhuttavat, ja kalojen kyvystä tuntea kipua väitellään.

Kalastuksen kääntöpuoli

Valtavien kalastusmäärien seurauksena on huomattu, etteivät kalakannat ehdi uusiutua riittävän nopeasti. Tätä kansainvälisesti huolestuttavaa sekä kaikilla ammattimaisesti kalastetuilla vesialueilla havaittavissa olevaa ilmiötä kutsutaan liikakalastukseksi, ylikalastukseksi tai ryöstökalastukseksi. Pahimmassa tapauksessa liikakalastus voi aiheuttaa kalakantojen häviämistä tai jopa tiettyjen kalalajien sukupuuttoa. Yksi liikakalastuksen merkittävimmistä uhreista on tonnikala, jonka kannat ovat romahtaneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Liikakalastuksen syynä ovat modernit kalanpyyntimenetelmät sekä suuri kysyntä.

Liikakalastus on edennyt kansainvälisesti jo siihen pisteeseen, että kolmasosan kalakannoista sanotaan romahtaneen. Mikäli villikalojen kalastusta jatketaan nykyisessä määrin sekä tämän päivän menetelmillä, ennustetaan kaikkien maailman kalakantojen romahtavan seuraavan viidenkymmenen vuoden kuluessa. Kalakantoja on pyritty suojelemaan erilaisilla kalastuskiintiöillä, aluekohtaisilla kalastuskielloilla ja merensuojelualueilla. Rajoitusten toteutumista on kuitenkin vaikea valvoa. Liikakalastuksessa taustalla on kalastajien välinen kova kilpailu, jota on pyritty rajoittamaan kalastuskiintiöillä.

Nykyaikainen kalatalous on uhka koko vesistöjen ekosysteemille

Nykyaikaiset kalastusmenetelmät ja liikakalastus eivät ole uhka pelkästään kalastettaville lajeille, vaan koko vesistöjen ekosysteemille. Suuriin trooleihin tarttuu haluttujen kalojen lisäksi lukuisia muita kalalajeja sekä vesissä eläviä eliöitä ja eläimiä. Nämä kalastuksen niin sanotut sivutuotteet heitetään usein kuolleina tai pahoin loukkaantuneina takaisin meriin. Troolauksella on havaittu olevan suoria vaikutuksia muun muassa haikantoihin. Merenpohjaa troolatessa rikotaan sen pintakerros kokonaan tuhoten pohjassa eläviä eliöitä.

Kuluttajalla on mahdollisuus vaikuttaa

Vaikka liikakalastus on kansainvälinen ongelma, voi jokainen kuluttaja omilla valinnoillaan pyrkiä omalta osaltaan vaikuttamaan liikakalastuksen torjumiseen sekä kestävään kalastukseen. Kuluttaja voi villikalan sijaan suosia ekologisesti kasvatettua kalaa. Mikäli kasvatettua kalaa ei ole saatavilla, kannattaa huomiota kiinnittää siihen, onko kalatuote saanut kansainvälisen MSC-ympäristömerkin, joka myönnetään vain kalatuotteille ja kalastusalueille, jotka täyttävät kestävän kalastuksen kriteerit. Mahdollisuuksien mukaan syötävät kalat kannattaa kalastaa itse, mikä on mahdollista Suomen tuhansissa järvissä.

Lue lisää maailman parhaat kalastuspaikat.